Vaihteeksi itsellekin vaatetta

Tällaisia puseroita tein itselleni. Kaava on ompelupiirin opettajan minulle vuosia sitten piirtämä college-puseron kaava, ja olen käyttänyt sitä "yleiskaavana" monenlaisiin puseroihin ja yöpaitoihin, vähän pituutta muuttelemalla.

Tällaisista ompeluksista tulee hyvä mieli, kun on kaupassa nähnyt samanlaisen puseron hintaan noin 44,90 ja itse on ostanut neljälläkympillä ison kassillisen kankaita.

Housuja

pikkuiselle, jonka vaatteet on yhtäkkiä käyneet pieneksi. Sarjassamme pakko tehdä itse kun ei kaupasta löydy. Ainakaan niistä kaupoista missä mä käyn ei tahdo löytyä kunnon potkuhousuja, terättömiä vain. Ja jos löytyy niin ei ole kiva ostaa monet samanlaiset housut. Nämä kankaat löytyi kotoa vanhoista varastoista ja kaava on joskus piirretty ostetuista housuista.

Sukkia joulumarkkinoille

Tässä näitä syksyn mittaan kudottuja sukkia nyt on. Parit markkinat oli jo, ja osan sain myytyä. En kyllä kuvitellutkaan että kaikki menisi.

Lapsena sain kutoa kyllästymiseen asti harmaita villasukkia, mutta nyt harmaakin näyttää hyvältä, ainakin noissa harmaalle pohjalle raidotetuissa sukissa.

Nämä sukat meni pojan viime kesän jalkapallojoukkueen myyntipöydälle - joukkueen väreissä tietysti.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

...kun eilen kuulin radiosta porilaisten nenäpäivä-tempauksesta. Siis kyllähän keräyksiä saa olla ja niihin saa osallistua tai olla osallistumatta, parempikin ettei kaikkea oteta veronmaksajien pussista vaan vapaaehtoiset antaa. Mutta käviköhän tässä nyt niin että hyväntahtoisia käsityönharrastajia petettiin ja käytettiin hyväksi. Jossakin vaiheessa oli pyydetty lahjoituksena villasukkia jotka sitten myydään keräyksen hyväksi. Sukkia olikin tullut melkein 700 paria ja lisäksi muita tossuja, vanttuita, pipoja ym. Radiossa rouva kehui ja ihasteli saalista kuinka upeita ja ihania ne on - ja samaan hengenvetoon kertomalla myyntihinnat viestitti että ei nämä mitään ihmeellisiä ole ei sen kummempia kuin tehdastekoiset kaupassa. Hinnat: miesten sukat 10 euroa pari ja kaikki muut 5 euroa! Korjatkaa jos kuulin tai ymmärsin väärin.

Minä ajattelen niin että kun on kyse hyväntekeväisyydestä, hinnat voisivat olla mieluummin kovemmat kuin käypä hinta, eikä tuollaista polkumyyntiä. Jos ihmisillä on todellista halua lahjoittaa ostamalla joku tuote niin siitä kyllä maksetaankin. Hyväntahtoinen kutoja on ostanut langat ja käyttänyt aikaansa ja varmaan mielessään ajatellut minkä arvoinen hänen panoksensa on, ja nyt sukat myydään alle lankojen hinnalla. Tuskinpa sukkia pyydettäessä kerrotiin millä hinnalla ne tullaan myymään. Oikeasti nyt apu meneekin sille joka ostaa halvat villasukat. Mutta saahan hän esitellä sukkia ystävilleen ja kehua osallistuneensa nenäpäiväkeräykseen (ei tarvitse mainita että vain vitosella ja että sukkien kutojan panos on ollut suurempi). Vielä näkyvämpää on ostaa muovinenä (olikohan 99 senttiä, se onkin suuri avustus, ja jäljelle jää jätteet). Nykyään hyväntekeväisyydessä taitaa olla pääasiana päästä itse näkyviin ja esiintyä suurena hyväntekijänä, vaikka moni tekee paljon merkittävämpää työtä kaikessa hiljaisuudessa. (Miksiköhän päässäni pyörii sana fariseus?)

Käsityön hinnoittelu on kyllä vaikeaa. Jos laskisi työlleen hinnan vaikka vain minimipalkan mukaan, olisi tuotteen hinta jo tähtitieteellinen, mutta kyllä aineiden hinta pitää saada aina. Vaikka myisi lahjoitettua tavaraa pitäisi miettiä mitä aineet maksaa eikä myydä sen alle. Kerran myyjäisissä ihmettelin miten voidaan myydä naisten kuvioneulesukkia vitosella, myyjä vastasi että kun nämä on lahjoitustavaraa. Toisissa myyjäisissä oli kirjottuja liinoja (uusia) muutamalla eurolla, kysyin onko nämä koneella kirjottuja ja oli kuulemma käsin kirjottu. Ihmettelin taas halpaa hintaa ja kuulemma heillä on aikaa tehdä niitä. Eikö arvostetaa omaa työtä ollenkaan?

Nyt on taas joulumyyjäisten aika, ensimmäiset on minulla parin viikon päästä. Tuollaiset vitosen sukat oikein radiossa koko maakuntaan kuulutettuna sotkee markkinat kokonaan. Sitä hintaa käytetään vertailukohtana ja sanotaan kahdentoista euron sukkia kalliiksi. Mulla ei ole ennen ollut kuin lasten ja naisten sukkia myytävänä, mutta kun miesten sukkia kysyttiin viime vuonna niin nyt olen muutaman parin tehnyt. Laitan niistä vielä jossakin vaiheessa kuvia, vaikka onkin ihan perussukkia.

Olipahan oikein valitusta taas. Alkaako satakuntalainen kyynisyys ja negatiivisuus tarttua? Toivon lukijoilta mielipiteitä hinnoittelusta ja koko jutusta.

Syksyn värejä

Viime viikolla ajattelin että jos viikonloppuna on aurinkoista otan muutamia ruskakuvia. Erityisesti aronia oli upea, täynnä marjoja. Sunnuntaiaamuna paistoi aurinko, mutta meille ilmestyi valtava räkättiparvi ja oli siinä yksi mustarastaskin, ja ne tyhjensi pensaan hetkessä. Räkättirastas on kyllä niitä inhottavimpia luontokappaleita, vaikea uskoa että niistä on mitään hyötyä, mutta kai niillä sitten on tehtävänsä ravintoketjussa. Kuvassa on sitten aroniapensas ilman marjoja.

Nina Weibull.

Karviainen. Joku sanoi että tämä olisi vuoristokarviainen, voi ollakin. Pistokkaat otin lapsuudenkotini vanhasta pensaasta, ja lähti helposti kasvamaan.

Kasvimaassa on vielä mangoldia, palsternakat, lehtikaalit ja osa porkkanoista.

Leijonankita.

Queen Elisabeth. Tämä on menestynyt hyvin minun ruusupenkissäni laiskasta lannoittamisesta huolimatta.

Maassa ei ole härmää vaan kastetta. Oikeassa reunassa on saskatoon-pensas.

Lennä lennä leppäkerttu

Viime viikot on menneet tiiviisti omenoiden parissa ja oman kasvimaan sadonkorjuussa, niin etten ole ehtinyt tehdä käsitöitä. Tällaiset pipot kuitenkin ompelin tytöille. Kangasta on vielä sen verran että saan itsellenikin samanlaisen.

Tomaatteja, tomaatteja!

Kun tomaatteja kypsyy enemmän kuin ehditään syödä, pilkon ne kuutioiksi ja pakastan. Talvella käytän niitä kastikkeisiin, lihamurekkeeseen, pizzaan ja kanakeittoon. Meillä perunasalaattirasiallinen on sopiva kerta-annos.

Kuvassa 'Marmande', 'Gardener's delight', 'San Marzano 2', 'Ildi', 'Tigerella' ja 'Oxheart'.

Olkalaukku

Tyttö tarvitsi luokkaretkelle olkalaukun, ja koska tämän kylän kaupoista ei saa laukkuja se piti tehdä. Mallia otin vanhasta nahkaisesta olkalaukustani, josta oli hihna kulunut melkein poikki ahkerassa käytössä. Tein sisälle kaksi taskua, toisen vetoketjulla, ja ulkopuolelle yhden vetoketjutaskun. Taidanpa tehdä vielä itsellenikin laukun samalla mallilla, mielestäni se on niin toimiva, enkä ole yhtä hyvää kaupoista löytänyt kun joskus etsin.

Kesäkimppu

Katselin monta kertaa lankahyllyssä tuota herkullisen värikästä Kesäkimppua ja halusin sitä edes vähän. En kuitenkaan halunnut piilottaa sitä sukkiin, ja sitten keksin että pikkuiselle tulee siitä villapusero. Ohje on Novitan Talvi 2009:ssä. Ohje on kirjoneuletta, ja kaarrokkeen kavennukset on tietysti ohjeessa niin että se sopii kuvioon. Halusin saada nopeasti valmista enkä viitsinyt miettiä kavennuksia uusiksi kun sitä urheilukentän laidalla kudoin, mutta olisi ehkä kannattanut vähintäänkin jakaa ensimmäiset kavennukset kahdelle kerrokselle. No, sitten kun se on tytön päällä kukaan ei huomaa mitään vikaa kun ei tiedä.

Patasydän sykkii

Tuli ostettua muutama kerä Huopasta ja tein niistä tossuja. Molempien mallien ohjeet löytyy Novitan Talvi 2010:stä. Palatossujen langanmenekki ei pitänyt paikkaansa. Ensimmäisiin tossuihin (ei kuvassa) riitti kerä kumpaakin väriä, mutta näissä vihreissä vaaleampi lanka loppui useamman kerroksen verran kesken, ja ihan samalla silmukka- ja kerrosmäärällä ja samoilla puikoilla kudoin. Onneksi oli toinenkin kerä vaaleanvihreää ostettuna. Oikeasti vihreä on eri väristä kuin kuvassa, kuva on jotenkin sinertävä. Sitten tein koululaisille heidän suosikkijoukkueensa väreissä - mestaruushuumassa - toiselle palatossut vähän pienemmistä paloista kuin itselle ja sitten kun kyllästyin ompelemaan tilkkuja yhteen tein toiselle eri ohjeella. En ehtinyt kuvata ennen käyttöönottoa.

Tässä on tullut esiteltyä viime kevään käsitöitä ihan sen takia että saan tänne jotakin juttua, mutta pian tulee uuttakin.

Jos tänne joku eksyy niin jättäkäähän jotakin viestiä niin tiedän että joku näitä lukee.

Uudestaan!

Nyt onnistui kuvan liittäminen oikein päin. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 2/98. Tulee käytettyä useimmiten vanhoja hyväksi havaittuja kaavoja, vaikka uusiakin lehtiä joskus ostan. Musta tuntuu että ennen SK:ssä oli enemmän tällaisia perusvaatteita, nykyään on niin paljon yksityiskohtia joita en viitsi väkertää. Ja suuri osa lehdestä on "pientä kivaa" sisustustavaraa, jota olisi kyllä kiva tehdä, mutta kun muutenkin on liikaa tavaraa. En ole enää moneen vuoteen tilannut SK:ä - selaan kaupassa lehden ja ostan vain jos siinä on jotakin mitä varmasti tekisin, enkä ole tainnut pariin vuoteen ostaa. Ehkä mä en vain ole pysynyt muodin mukana, kun nämä "vanhat" mallit miellyttää enemmän. Nykyään taitaa olla muotia joustofroteet ja peltinapit, mutta mä ompelen college-kankaista kun niitä on tullut ostettua joskus varastoon.

Pöllö istui puussa

Kävin talvella Triteksissä kun oli sinne suuntaan muutakin asiaa, kun siitä on monessa blogissa mainittu. Kivoja kankaita sieltä löytyi, varsinkin pienille lapsille sopivia. Koulupojalle kuviot näytti vähän lapsellisilta, mutta olihan siellä raitaa ja yksiväristäkin. Keväällä kävin toisen kerran samalla kun kävin ompelukonekaupoilla, ja taas löytyi monenlaista kivaa, mutta ne on vielä ompelematta kun puutarhatöiltä en ole ehtinyt. Varmaan siellä pitäisi käydä usein, koska hienoimmat palat tulee ja menee nopeasti.

Jouduin tosiaan keväällä ostamaan uuden ompelukoneen, kun vanhaa melkein 27 vuotta palvellutta Berninaa ei saanut korjattua. Oli sellainen vika jota ei voi korjata, sanoi Koivu. Tuntuihan se aika hurjalta laittaa puolen vuoden lasten kotihoidontuki ompelukoneeseen, tai parin kuukauden työmarkkinatuki, mutta jos se kone yhtä kauan toimii kuin edellinen niin kyllä se hintansa tienaa.

Tällaisen yöpuvun tein pikkuiselle. Kaava on Isolan ja Niemisalon kirjasta Lasten vaatteita, pituutta täytyi kuitenkin vähän lisätä. Kuten kuvasta näkyy, vetoketjun ompelu olisi voinut onnistua paremminkin.

Piti laittaa tähän toinenkin kuva, mutta jostakin syystä kone kääntää sen koko ajan vasemmalle kyljelleen. Täytyy yrittää uudestaan myöhemmin.




Villasukkia

Erehdyin ostamaan kirjakerhosta sukkakirjan kun sen piti olla "Ainoa sukkakirja jonka todella tarvitset". Tavallisen sukan kyllä osaan kutoa, mutta tämä houkutteli sen takia että voisin opetella  tiimalasikantapään ja kärjestä alotetun sukan. Kirjaa selattuani totesin että se toimii mulle enemmänkin ideakirjana kuin suoraan ohjeena.

Keväällä ajattelin että kun näitä käsityökirjoja on tullut ostettua niin pitää niistä jotakin tehdäkin. Siispä kudoin parit sukat Kathleen Taylorin Suuresta sukkakirjasta. Toisiin otin mallia vain kuvioneuleeseen ja kantapään tein niinkuin olen oppinut, en siis ohjeen mukaan. Ohjeen kantapää oli ihan kummallinen eikä ainakaan mun jalkaan sopisi. Toisissa on sitten tiimalasikantapää, elämäni ensimmäinen, mutta heti olin löytävinäni ohjeesta virheitä. Mua häiritsi kirjassa tällainen pikku asia: "neulo 20 krs:ta joustinneuletta..." - mä olisin kirjottanut neulo 20 krs joustinneuletta. Aika paljon näytti oleva putkisukkia - sellaisia mä en vapaaehtoisesti pidä. Ja ohjeet ei ole millekään Novitan langoille joita saa joka marketista, vaan pääasiassa vähän Nallea ohemmalle (puikot 2,5) tai Seitsemää veljestä paksummalle (puikot 4) langalle. En mä lähde Tampereelle asti sukkalankoja ostamaan, vaan kudon niistä mitä kotona on. Ja niitähän on - mua ei saisi päästää yksin kauppaan kun kuitenkin kierrän lankahyllyn kautta katsomassa onko poistohintaan kivoja lankoja. Taas viime viikollakin ostoskärryyn hyppäsi ihan väkisin toista kiloa lankaa: vanhemman tytön villapuseroon ja muutamiin sukkiin ehkä.

Opettelua

Tänne on tarkoitus laittaa kuvia käsitöistäni ja puutarhastani. Enimmäkseen ompelen ja kudon lapsille ja itselleni, mutta kaikenlaista muutakin olen kokeillut. Puutarhan päätarkoitus on saada puhdasta ruokaa perheelle, kauneutta unohtamatta. Mutta ensin pitää opetella siirtämään kuvia kamerasta koneelle...Ulkoasukin muuttuu vähitellen sitä mukaa kun ehdin opetella...