Matkailua ja postia

Käytiin viime viikolla ystävättären kanssa bussimatkalla Vaasassa. Me ja eläkeläiset. Strömsössä bongasin tämän taulun. Ja se on ihan totta: mä hajoaisin täysin jos en tekisi käsitöitä.

Raippaluodon silta on vaikuttava - yksin sen takia kannatti lähteä. Ei näistä kuvista näy millainen se oikeasti on: jos ajan tavallista tietä ja eteen tulee samanlainen mäki niin pidän sitä isona, ja tämä on silta. Todettiin että onneksi joku muu ajaa. Mua on hirvittänyt sekin kun on joskus ajettu jonkun Kokemäenjoen padon kautta.

 Katse Ruotsiin päin Saltkaretin näkötornista.

Raippaluodon kirkko oli erikoinen. Ensimmäiseksi kun astui sisään tuli ajatus että onpas lattia painunut pahasti toiselta sivulta. Koska oletus on että lattia voi olla vino eikä seinät. Mutta täällä lattia ja penkit on ihan suorassa, seinät sen sijaan on vinossa.

Strömsö. Se oli pian nähty. Kierreltiin puutarhassa ja sisällä, ohjelmantekijöitä ei näkynyt, mutta monia juttuja tunnisti että tonkin mä näin kun ne teki sitä.

 Olisi kätevä lankarullateline minunkin ompeluhuoneessani.

Ja loppuviikolla posti toi paketin Seija Peeltä. Olin voittanut Ei kissa karvoistaan-podcastin muinaislanka-KALin arvonnasta Seijan lahjoittamaa muinaislankaa. Kaksi rullaa mohairlankaa joka on vanhempaa kuin minä, Seija kertoi langan olevan vanhempaa kuin hän ja luulen että olemme samaa vuosikertaa. Paketissa oli myös silmukkamerkkejä ja kiva kortti. En ole koskaan tehnyt mitään noin ohuesta langasta. Täytyy vähän tutkailla ohjeita että tulisiko noista kummastakin erikseen huivi vai pitäisikö tehdä raidallinen.

Vannesukat

Niin se kai lähinnä on suomeksi, nimittäin Niina Laitisen Rim Socks.

Ajattelin näitä vanhemmalle tytölle ja siksi valitsin tumman värin, mutta nämä on kuulemma rumat. Minun pitäisi kutoa hänelle tavallisia sukkia, ja mieluiten mustia. Mitä mielenkiintoa siinä muka olisi, kun maailma on täynnä toinen toistaan hienompia sukkamalleja. Sanoinkin että hän voi kutoa ne tavalliset sukat itse. Ohjeessa sanottiin langanmenekiksi 104 g mutta mulla kului 116 g pienempään kokoon. Aika iso ero.

Aava

Monessa podcastissa on esitelty Aava-sukkia (suunnittelija Heidi Alander) ja minäkin innostuin kutomaan yhdet.

Aavasta tulee minulle mieleen meri, ja siksi värin oli oltava sininen. Silmu&Solmun loppuunmyynnin viimeisellä viikolla Fabelin valikoima oli jo rajallinen ja päädyin tähän sinikirjavaan lankaan. Kuvio erottuisi paremmin vähemmän kirjavasta tai yksivärisestä langasta, mutta ihan hyvät tuli näinkin. Kärkikavennusta harkitsin vähän mutta muistelin että ei se silmukointi niin paha juttu ollut. Nyt ei vaan meinannut onnistua. Lopulta keksin että vaihdan työhön pyöröpuikot, ja jo alkoi onnistua. Kaapeli on niin paljon ohempi että neulan pujottelu onnistui paljon helpommin ja sekin auttaa kun siitä näkee läpi.

Palasia arjestamme-podcastissa alkoi sopivasti sukkaKAL johon nämä sopii. Heti näiden jälkeen alotin uudet sukat, ja kyllä tuntui oudolta kutoa seiskaveikkaa Fabelin perään. Katselin myös ainoasta sukkakirjastani mitä malleja voisin siitä kokeilla, mutta jotenkin ei iske. Monet mallit on ohuelle langalle, mutta kun mun pitäisi saada kulutettua Nallea ja Seiskaveikkaa vähemmäksi. SukkaKALiin kutoisin mielelläni erilaisia sukkia, eikä ihan perus saapassukkia ainakaan montaa paria.

Ranteenlämmittimet

Tyttö (jolla oli yläasteella käsityö valinnaisaineena) valitti että tuuli menee hihoista sisään skootterilla ajaessa ja pyysi kutomaan jonkinlaiset lämmittimet. Tällaiset sitten tein - ja ihan huonot kuulemma tuli, liian pitkät. Nopeasti nämä tuli seiskaveikasta lentopallokisojen aikana - oli helppoa kutoa työhön katsomatta ja voi samalla katsella Suomen hakkuria peliä.